Mä oon leiponut tätä piparisatsia nyt niin moneen otteeseen, että yhdessä vaiheessa ahdistuin, kun huomasin että napsin niitä suuhuni sitä mukaa kun sain leivottua. Ei Markuksen kanssa nimittäin hirveen montaa pellillistä yhdeltä istumalta pysty leipomaan. Pinna on lyhyt, taikina pitkä.
Leivoin noita kauniita lumihiutaleita ja tällä kertaa ison kasan myös ihan pienen pieniä pipareita, söpöjä ja sopivia suupalallisia!
Itsetehdystä taikinasta tulee niin hyviä pipareita eikä mikään valmis taikina ole niitten rinnalla mitään.
Kyllä sen heti maistaa kun niitä tossa leipoessaan syö.
Tällä hetkellä on tosi vaikea tehdä kotona mitään askareita. Markus on kokoajan lahkeessa kiinni tai roikkumassa astianpesukoneen luukulla tai tonkimassa vessassa jos silmä välttää. Olen huomannut että paras on ottaa poika tekemiseen mukaan ja siis istuttaa syöttötuolissa vierelle ja antaa kaikkea puuhaa. Esimerkiksi kaikenlaisten muovikauhojen tiputteleminen tiskialtaaseen on huippuhauskaa ja jaksaa innostaa aina uudestaan ja uudestaan. Kuvissa näkyvät Ikean pehmolelu-kasvikset on olleet meillä alusta asti mukana ruokapöytä-leikkinä ja ne voi heittää pesukoneeseen, eikä mee mikskään. Niistä me ollaan tykätty.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti