keskiviikko 13. marraskuuta 2013

Rääppiäisruokaa




Meillä oli kotona aina tapana syödä yhtenä päivänä kylmiä leikkeleitä. Periaatteessa syötiin tähteitä; mitä milloinkin sattui olemaan. Vaikka edellisen päivän lihamureketta tai porsaanleikkeitä, saatettiin syödä lihan sijasta vaikka vain hyvää kinkkua ja isäni rakasti savukylkeä. Sitten voitiin keittää munia, tehdä nopea salaatti, keittää perunoita, syödä juustoa. Vähän kuin piknik-ruokaa. Kaikki kannettiin pöytään ja syötiin rennolla tyylillä.

Viikonloppuna kummipoikamme sai nimen ja seuraavana päivänä syötiin porukalla jäljelle jääneitä ruokia. Meillä oli porsaanlihaa, dippejä, salaatteja ja juureksia. Keksittiin syödä ne pitaleivän välissä kebabbina ja juteltiin siinä kuinka paljon saattaa mennä ruokaa roskiin ihan vaan senkin takia ettei se enää seuraavana päivänä oikein maistu ja tuleekin tehtyä jotain muuta. Tähän pitää kiinnittää tosi paljon huomiota, ruokaa menee kaikkialla ihan hirveästi roskiin.

Muutamat hyvät lisukkeet ja kekseliäisyys auttaa näissä ruokajämä-jutuissa.

Marinoidut punasipulit on loistava lisuke minkä vaan lihan kanssa ja salaateissa ihana ja värikäs lisä.
Tee näin:

Viipaloi punasipuleita yksi tai kaksi. Kiehauta kattilassa n. puoli desiä punaviinietikkaa ja n. 2rkl. sokeria. Kaada liemi sipulien päälle ja lisää vielä öljyä n. 1 desi. Katso vaan että sipulit peittyy. Lisää hyppysellinen suolaa.
Anna marinoitua jääkaapissa ainakin muutamia tunteja ennen tarjoamista.

Toinen hyvä lihan lisuke on perinteiset mummonkurkut:

Viipaloi yksi kurkku. Kiehauta 3 dl vettä, 2 dl sokeria ja 1 dl väkiviinietikkaa. Anna liemen jäähtyä. Marinoi kurkkuja liemessä noin päivän verran.

Tänään syötiin edellisen päivän ylijääneet keitetyt perunat perunasalaatissa, vieläkin ristiäisistä jääneitä dippejä ja mun rakastamia nakkeja. Niitä ei pienille lapsille, joten niin paljon kuin Markusta ne nakit kiinnostikin, niin tarjoilin vaan melonia välipalaksi.

Ja vaikka ruoalla ei saa leikkiä, niin pienen hetken annoin sen pelata sen meloninpalan kanssa tossa pöydällä. Ja tuli ihan huippu kuva!

Eihän tää elämä niin vakavaa ole?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti